Kirjoitin ensimmäisessä tekstissäni äänestä, joka aina haukkuu ja arvostelee tekemisiä ja ulkomuotoa. Tunnistatko sen äänen? Onko sinullakin sellainen mukanasi? Kerron tässä miten sain sen hiljennettyä. Olin niin kyllästynyt tuntemaan huonoa itseluottamusta ja tutkailin, että mistä se johtuu. Silloin tajusin, että on olemassa ääni, joka koko ajan lyttää ja arvostelee. Se esimerkiksi pelotteli ennen tärkeää tapaamista ja se kehitteli kaameita etukäteiskuvia siitä, mikä voisi mennä pieleen ja olin jo aivan varma kaiken tuhoutumisesta, ennekuin mitään oli edes tapahtunut. Ahdistuin ja luovutin monen monta kertaa. Se myös sätti laiskuuttani, jos pidin pyjamapäivää: "Ihmisen ei pidä laiskotella, koska ihmisen arvo riippuu siitä miten paljon töitä hän tekee" jne. Pitkän aikaa vain tiedostin, että se oli ikään kuin erillinen minusta, että se en ollut minä vaan joku muu, joka oli sitä mieltä. Ja kyllä, ajattelin myös että olen hullu, joka kuulee ääniä päänsä sisällä. Sitten ajattelin, että nyt riittää. Mielessäni annoin sen äänen rumalle pienelle ukolle, joka hyppäsi aina selän takaa haukkumaan. Ajattelin, että ollaan sitten kunnolla hulluja, kun kerran aloitettiin. Sitten rupesin ajatuksissani puhumaan sille. Sanoin aina kun se aloitti sen sättimisen, että sillä ei ole puheenvuoroa ja että sen pitää mennä istumaan penkille ja olemaan hiljaa, että kysyn sitten jos tarvitsen häneltä apua. Aluksi tätä tarvitsi tehdä monen monta kertaa, mutta kyllä se pikkuhiljaa hiljeni. Tosin siinä taisi vierähtää muutama vuosi. Nyt ukkelia ei enää juurikaan kuule, paitsi aina välillä se tekee yllätyskäynnin vain kokeillakseen, että olenko edelleen hereillä.

Nyt olen keksinyt myös vastalääkkeen. Aina kun tarvitsen piristystä tai vain kannustusta, niin ajattelen sinihameisen keijun pyörimään ympärilleni. Se kikattaa ja kihisee energiaa, jota se levittää ympärilleni. Se sanoo, että onnistun, tottakai onnistun kaikessa mitä kulloinkin teen tai ajattelen tekeväni. Ja jos jokin menee pieleen, niin se sanoo, ettei se ollut meitä varten, että tulossa on jotain vieläkin parempaa. Ja kyllä, se auttaa kovasti. Ja kyllä, lapsellistahan tämä kaikki on. Ja kyllä, olen edelleen keskeneräinen.